Urjalan Eläinsuojeluyhdistys ry

Toimimme eläinten hyväksi Urjalassa ja lähikunnissa.

Sata vuotta eläinsuojelua
puh.040 324 0330 sposti esyurjala@gmail.com
       
 
Yhdistyksen toiminta perustuu vapaaehtoistyöhön.Voit tukea toimintaa liittymällä jäseneksemme osoitteessa:https://rekisteri.sebacon.fi/seyliittymislomake/form.php tai  spostilla maalaiselo@gmail.com 
Lahjoituksia vastaanotamme tilille 548843-229194.Kirjoita viestiosioon "lahjoitus". Varat käytämme eläinten hyväksi.Kiitos tuesta!
   Etusivu      Kuvia,tapahtumia      Susiluento

Susipelkoa vastaan voidaan

taustella vain valistuksella

 

 

Luonto-Liiton susityötyhmä haluaa levittää tietoa sosiaalisesta ja perhekeskeisestä sudesta. Käytännössä ryhmä on osallistunut myös susiaitojen rakentamiseen lammaslaitumille. Ryhmä puolustaa myös muiden suurpetojen olemmassaolonoikeutta.

- Haluamme vaikuttaa asenteisiin, jotta voitaisiin vähentää turhaan pelkoa ja vihaa sutta kohtaan. Tiedämme kyllä, että pelkoa on vaikea hälventää. Se vaatii sinnikästä työtä, susityöryhmän puheenjohtaja Sami Lyytinen kertoi Forssassa Forssan luonnonhistoriallisessa museossa pidetyssä susi-illassa. Tilaisuuden järjestivät Urjalan Eläinsuojeluyhdistys ja Naisten toimintaryhmä Ompelukerho. Paikalle tuli viitisenkymmentä henkeä.

Lyytinen asuu itse Pöytyän Yläneen seudun "metsäkulmilla", joille susikanta on saatu uudelleen vakiintumaan.

Susien salametsästys ja sillä jopa rehvastelu julkisuudessa synkentää sudensuojelijoiden mieliä: Suomen susikanta on huvennut yllättävästi viime vuosina ja aiemmat arvelut salametsästyksen rehottamisesta ovat osoittautuneet todeksi. Salametsätyksen seuraamuksia on kiristetty, mutta tekojen selvittäminen ei ole helppoa.

Lyytinen iloitsee siitä, että Suomen luonnosta sinänsä löytyvät kaikki eurooppalaiset suurpedot, joista karhun ja ilveksen kohdalla ollaan kohtuullisen hyvässä tilanteessa. Tätä huonommin ovat asiat suden ja ahman suhteen.

Susikannan määrästä ei aina vallitse yksimielisyyttä. Sudenpuolustajille tulee ainakin ajoittain väkisinkin mieleen, että kantoja pyritään suurentamaan, jotta saataisiin sudenkaatolupia.

- Susikanna arviointi ei ole helppoa ainakaan sulan maan aikana ja vaatii asiantuntemusta talvisinkin, sillä susi voi liikkua yhdessä yössä kymmeniä kilometrejä. Helposti siis lasketaan yhteen samojenkin susien jättämiä jälkiä kahteen kertaan.

Lyytisen mielestä susia ei tarvitse pelätä, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Susi on saanut roiston roolin jo satukirjoista lähtien: niissä "iso, paha susi tulee ja syö". Susi on vahvasti demonisoitu eli siitä on tehty julkisuudessa täysi häirikkö ja ylivertainen hirviö

- Päinvastaisista puheista huolimatta sudet ovat edelleen arkoja ja ne eivät tule ihmisasumusten lähistölle hevin valoisana aikana.

Susi on tappanut ihmisen Suomessa viimeksi 1860-luvulla ja karhu vuonna 1995 miehen Kesälahdella. Hän juoksi pururadalla eli "ääntä pitämättä". Kun emokarhu oli polun eri puolella kuin pennun, emo luuli miehen käyvän pentujen kimppuun ja läppäisi miestä.

Karhu toimi siis oikein eli lajityypillisesti: jos miehellä olisi ollut jokin ääntä pitävä "kilkutin" tai emo olisi saanut ihmisen hajun, se olisi väistänyt, mutta nyt tilanne syntyi odottamatta. USA:ssa metsään menijät käyttävät "karhukelloja" eli ranteeseen pannaan tarrahihnalla jokin kulkunen. Niitä saa m.m. partioaitasta ja sellainen helppo tehdä itsekin.

 Keskustelussa otettiin esille eläinten oikeasti aiheuttamat kuolemat. Sudesta kohkataan julkisuudessa aivan kohtuuttomasti, jos puhutaan sen vaarallisuudesta. Jos etsitään vaarallisia eläimiä, niin Suomessa niitä ovat esimerkiksi hirvi (kolareissa kuollut enimmillään jopa 10 ihmistä vuodessa), sonnit (puskevat hengiltä), koirat (uhreja tullut Suomessakin), käärmeet, ampiaiset ja punkit! Maailmalla tappavaa malariaa levittävän hyönteisen uhreja on jopa 2,5 miljoonaa vuodessa! Rattijuoppojen uhreja löytyy paljon. Alkoholi ja tupakka tappavat tuhansia ihmisiä vuodessa Suomessakin.

Suden aiheuttamat rahalliset vahingot ovat todellisuudessa marginaaliset. Susi vähentää myös tielikenteen ongelmia syömällä hirvieläimiä. On laskettu jopa niin, että näin aiheutuva liikenneonnettomuuksien vähentäminen kompensoi ne menot, joita valtio maksaa m.m. kotieläinvahingoista.

Riista- ja kalataouden tutkimuskeskuksen tutkija Ilpo Kojola toteaa, että sudella ei ole missään Länsi-euroopassa niin hyviä elinmahdollisuksia kuin juuri Länsi-Suomessa, jossa viliseen niin metsäkauriita kuin valkohäntäpeurojakin ja tietysti hirviäkin, joista otetaan sairaita yksilöitä ja terveitäkin, jos koossa on saalistamiseen pystyvä lauma.

Ruotsissa metsästäjät ovat selkeästi tuoneet julki sen, että susi saalistaa samoilla apajilla kuin ihminenkin eli ikäänkuin kateus ylläpitää ja kasvattaa susivihaa. Suomessa tätä ei ole juuri tunnustettu. 1800-luvun susiongelmat johtuivat tietysti siitä, että lihansyöjä susi (sorkkaeläimistä piennisäkkäisiin ja lintuihin) joutui koville, kun ihminen kilpaili sen kanssa ravinnosta niin tehokkaasti. metsäkauriin uudelleenpaluu Suomen luontoon ja valkohäntäpeuran tuonti Pohjois-Amerikasta ovat luoneet sudelle uuden elinmahdollisuuden.

Ainakin tällä haavaa tuntuu siltä, että kauriita ja peuroja riittää Länsi-Suomessa niin ihmisille kuin susillekin. Lisääntymiskykyinen susikanta ja pesivän laulujoutsenenkin paluu kertoo siitä, että luonnossa ei onneksi jouduta alistumaan pelkkiin tappioihin.

 

Tekstin kirjoittanut Kari Nummila